Kas kun on aika kulunut, tuntuu, kuin vasta eilen olisin istunut viimeksi kirjoittelemassa. Mitas taalla on tapahtunut, hmm. No edellinen viikonloppu hurahti nopeasti, ensin perjantaina kaytiin vahan kuuntelemassa livemusiikkia pikkupubissa. Ei ollut muuten paha, sisaan maksoi kolme euroa, ja silla sisaanpaasylla sai sitten kaksi olutta tai vodka- tai rommipaukkua. Launtaina piipahdettiin paivalla saaren etelaosassa, jonne siis vaki aina lahtee auringon perassa. Oli ihan kauhea paiva, siella tuuli niin, etta hiekka peitti meidan aurinkoravaiset ruhot hetkessa, ja oli ihan mahdotonta tehda yhtaan mitaan, niinkuin nyt kaivaa mp3-soitinta tai puhelinta kassista, lukea, avata suunsa jne. kun se typera hiekka tuli kaikkialle. Kotona karistin hiuksista, korvista, vaatteista ja kassista varmaan kilon hiekkaa.

Ilta olikin sitten mukavampi. Ruotsalainen, tai ehka ruotsalaisbulgarialainen, Stojan taytti 22-vuotta ja kaytiin isolla porukalla syomassa italialaista ja sitten syotiin jalkkariksi kakkua ja juotiin rommia (hehheh) sen luona.. Mina luonnollisesti viimeistelin muidenkin kakkupaloja, kun olin omani maiskuttanut. Jatkettiin melko myohaan yokerhoon, varmaankin kolmen kieppeilla, testaamaan uutta paikkaa, joka on kovasti mainostanut uutta lokaaliaan, mutta aika hullu mesta oli: siella oli varmaan 30 astetta lamminta, kun ilmanvaihdosta ei ollut tietoakaan ja lisaksi koko paikassa leijaili joku kaamea lemu (ei kuitenkaan se Suomen baareissa nykyaan tyypillinen hiki-oksennus-pieru -odoori). Taalla on ollut oma tupakkalakinsa jo vuosia, ja baarien -tai ainakin suurimman osan niiden pinta-alasta- pitaisi olla savuttomia, mutta se ei todellakaan pida paikkaansa yhtaan missaan. Muutamia ruokaravintoloita on ollut, joissa ei ole saanut polttaa, mutta muuten ilma on kylla sakeana savusta. Olin jo unohtanut, miten sita saa baari-illan jalkeen pistaa koko kostyymin pesukoneeseen, silla haju ei todellakaan haihdu edes paivien kuluessa.

Sunnuntaina alkoi rantsuilu, jota tuli kokeiltua makuun paastya myos maanantaina ja torstaina. Perjantaina vietin kaivattua sunnuntaipaivaa. Tarvitsen valilla paivan, etten tee mitaan, ja koska viikonloppuisin on niin paljon puuhaa, niin pidin sen perjantaina. Nukuin pitkaan, norkoilin yopaidassa, katselin dvd:lta Greyn anatomian ekaa tuotantokautta ja silleen. :) Siita saikin uutta virtaa, ja lauantaina sitten tehtiin road trip saaren pohjoisosassa. Meilla oli kaksi autoa tayteen pakattuna, ja pysahdeltiin matkan varrella katselemaan maisemia ja nahtavyyksia ja kahville ja syomaan. Oikein mukava oli nahda vahan karumpaa poihjoisosaa, ja paiva olisi voinut olla mukavampi vain jos, olisi viela aurinkokin vahan lammittanyt. Kotiin palattua lepailtiin muutamia tunteja, ja jatkettiin sitten piipahtamaan etelasaarella yksilla, niin sanotusti, kun kerran oli ne autot viela aamuun asti kaytossa. Playa del Ingles oli ihan erilainen maailma Las Palmasiin verrattuna. Yokerhoja oli toinen toisensa vieressa, diskovaloja ja sisaanheittajia. Kaytiin juomassa vahan ilmaisia skumppia, joita ne lupailivat, etta saavat ison porukan sisalle. :D Tanaan onkin sitten sunnuntai, joka kului taas rennosti biitsilla kollien.

Oli tosi mukava viikonloppu, ja mukavaa on myos tietaa, etta enaa yksi viikonloppu valissa ennen kuin Lassi lentaa lomailemaan tanne. Nopeasti se aika kuluu, vaikka toki odottavan aika on valilla aika pitka. Pitaa vain keksia paljon ohjelmaa, niin ei unohdu kotiin laskeskelemaan tunteja. :) Tosi mukavaa odotteluseuraa taalla ainakin on. Kamppiksesta oon teille jo puhunut. Pohjoismaalaisuus onkin aika vallitseva teema meidan porukassa.. Suomea edustaa mun lisaksi toinen suomalaistytto, Henna, seka suomenruotsalainen Ted, jonka kanssa saavuttiin yhta matkaa uusille huudeille. Ruotsista oli Nilin lisaksi sen luokkakaveri Stojan ja niiden naapurikansalainen, Marlene on parikymppinen, superiloinen ja hyvantuulinen norjalaistytto. Tanskaa edustaa turkkilaistanskalainen Fatma, joka on myoskin tosi kiva neito, seka korealaistanskalainen Simon, ja aivan mahtava tyyppi hankin. Onneksi ei nyt sitten olla ihan pelkalla skandinaaviporukalla, Christina on saksasta ja Alessando italiasta. Lisaksi on muutama portugalilaispoika. Ja on sitten paljon muitakin, mutta noiden kanssa on tullut eniten pyorittya. Ensi viikolla toivottavasti saadaan jarkattya meidan eka kansainvalinen illallinen, odotan erityisesti mita turkkilaista ruokaa saadaan. Tosin on aika vaikea keksia mitaan kovin suomalaista, joka voisi olla uutta muille pohjoismaalaisille, paitsi tietysti karjalanpiirakat, joita voi olla aika vaikea tehda ilman ruisjauhoa, riisipuuroa ja uunia... :D

¡Hasta luego amigos!